Siivosin kämpän ja parvekkeen, imuroin ja pesin pyykkiä. Palkitsin itseni jallukolalla ja röökillä. Kaverit poikkesivat kahvilla pikaisesti. Aurinko paistoi ja oli ihanan lämmintä. Istuskelin partsilla ja nautin keväästä. Ötökkäkammoisena pakenin lopulta isoa ampiaista sisätiloihin ja muistin taas miksi kesä onkin perseestä. Perunoita kuoriessa avasin ison lonkeron, mies tuli ylitöistä kotiin ja heitti jonkun piikikkään kommentin lonkustani. Olin unohtanut ostaa ruisleipää ja ilomielin kirmasin K-Markettiin, koska takaisin kävellessä on hyvin aikaa juoda yksi tölkki. Pääsin siinä matkalla rapsuttelemaan ihanaa isoa mustaa koiraakin<3

Illalla avasin yhden oluen ja enemmänkin olisi maistunut, mutten kehdannut enää avata. Toinen menee kuitenkin aamulla töihin, silloin on törkeää kiskoa bisseä vieressä. Tosin, montako kertaa mies on kännäillyt kun itse olen ollut töissä viikonloppuna...? No, se ärsyttää, joten itse on ainakaan sellaista tee.

Nyt mies on jo nukkumassa ja mulla olisi jääkaapissa yksi iso lonkero ja pieni olut, mutta olen päättänyt kärvistellä ilman niitä. Ehtii ne juoda ensi viikonloppunakin. Kaverikin tuossa viestitteli alkuillasta, että "Pitäiskö lähteä keskustaan parille?", mutta jouduin kieltäytymään kutsusta. Olen sen verran tehokkaasti istuskellut baareissa ja ostellut kaikenlaista hetken mielijohteista viime viikkoina, että nyt tili on jo joko miinuksella tai sitten siellä on jäljellä senttejä, en uskalla katsoa. Palkka tulee vasta maanantaina, joten se rajoittaa tehokkaasti vaihtoehtoja aktiviteettien suhteen. 

Silti olen jollain tavalla pettynyt tähän viikonloppuun. Se on ikäänkuin mennyt täysin ohi, eikä minulla ole ollut edes hauskaakaan. Kotona murjottaminen ja siivoaminen ei täytä vaatimuksiani hauskanpidosta. Mikä siinä on, ettei viikonloppuisin voi enää olla hauskaa ilman viinaa? Mikään ei tunnu miltään ilman pientä määrää alkoholia. Ärsyttää ja vituttaa ilman alkoholia. Ihmisiä ei siedä selvinpäin, vasta promilleissa alkaa ympäristö ja elämä vaikuttaa siedettäviltä. Onko vika minussa vai ympäristössä?

Joka perkeleen aamu on ihan yhtä vaikeaa ja vittumaista kammeta itsensä sängystä ylös klo 05.05. Kiky-aamuina vieläkin aikaisemmin. Varsinkin, kun piristyn aina illalla, vaikka olisin hortoillut päivän kuinka koomassa tahansa. En edes pysty muistamaan koska olen viimeksi viikolla nukkunut enemmän kuin 7 tuntia yössä! Yleensä yöunet jäävät jonnekin neljän ja kuuden tunnin välille ja aina väsyttää ihan armottomasti. 

Ja jos jollain helvetin ilveellä pääsisikin ajoissa nukkumaan, herään silti monta kertaa yössä milloin mihinkin. Ja mikään määrä kofeiinia ei riitä enää piristämään.

Olen väsynyt, vihainen ja vittuuntunut kroonisesti, sekä inhoan iloisia ja pirteitä aamuihmisiä, jotka tulevat kiekumaan hyvää huomenta paita oikeinpäin puettuna päälle, kun raahaudun naama norsunvitulla rystysiä maassa laahaten silmät puoliummessa työpaikalle.

Eilen lähdin yhden kaverini kanssa viettämään iltaa baarittelun merkeissä ja hauskaa oli. Tämä on niitä asioita joista en suostuisi luopumaan; vapaus mennä silloin kun huvittaa. Harmi vaan, että aikuistuneet kaverit eivät enää lähde mihinkään, koska kersa. Onneksi on velä muutamia, joiden kanssa voi kuvitella olevansa vielä nuori, villi ja vapaa, hahhah.

En edes pysty kuvittelemaan miten sen rääkyvän ja paskovan käärön tulo muuttaa koko elämää. Enkä edes tottapuhuen niin välitäkkään miettiä, saan meinaan hengenahdistusta ja lieviä paniikkioireita jo ajatuksestakin, että tuo sattuisi omalle kohdalle. Brrr... 

On vaikea onnitella tuoreita vanhempia tai raskausuutisen julkistanutta kaveria, kun lähinnä käy sääliksi. Mutta kukin tavallaan, pääasia on, että on onnellinen lasten kanssa tai ilman niitä. 

Olen ihan tyytyväinen sosiaaliseen elämääni lähinnä WhatsAppin ansiosta. Ja tätä ennen, tai miksei nyttenkin, tekstarit palvelivat aivan mainosti. Kännykkä on myös siitä mahtava kapine, että minun ei ole mikään pakko vastata yhtään kenenkään yhtään mihinkään ellei satu huvittamaan. Aina ei huvita.

Kännykkä myös pelastaa päivittäin kiusallisilta ja hermoille käyviltä tilanteilta, varsinkin joukkoliikenteessä. Napit korviin ja ruutu nenän eteen niin ei tarvitse kuunnella tai katsella idiootteja. 

Voin olla sosiaalinen, mutta omilla ehdoillani ja silloin kun minulle sopii, eli silloin kun olen hyvällä tuulella ja jaksan sosiaalisia kontakteja muihin ihmisiin. Turha kuvitellakaan, että väännän naamani tekohymyyn ja latelen latteuksia jos ei vittuakaan kiinnosta. Jos olen totaalisen kyrpiintynyt koko ympäröivään maailmaan, en jaksa jutella kenenkään kanssa ja haluan olla rauhassa, niin silloin olen sitä. En välttämättä heti vastaa soittoihin tai viesteihin ja julkisilla paikoilla yritän vältellä kaikenlaista keskustelua katsekontakteista puhumattakaan. Antakaa minun olla välillä epäsosiaalinen jos haluan!

Olin myös hyvin lähellä mahdollisuutta saada uusi työpaikka, mutta homma kusi autottomuuteeni. Ja siitä nyt tämänkertainen julkinen itkupotkuraivari.

"No, osta auto!" Niin minulle nyt jatkuvasti sanotaan. Kuulen sitä viikottain. Vituttaa.

Pääsin juuri vanhasta eroon, puoli vuotta se ehtikin seistä ennenkuin sopiva täsmäostaja löytyi ja vei romun helvettiin. Minulla on nyt ihanan vapautunut ja stressitön olo ilman autoa! Nautin tästä kun ei tarvitse koko ajan murehtia jatkuvaa rahanmenoa autoon liittyen. Hitto, vakuutukset, voi paska ajoneuvovero, onkohan tilillä tarpeeksi katetta niihin? Onko varaa tankata että pääsee kulkemaan viikon töissä? Mikä vittu tästä paskasta NYT tänään hajosi? Onko mulla varaa korjata se? Onko visakortilla tarpeeksi limittiä taas tähänkin juttuun? No, nyt se ei lähde käyntiin, eikun uutta akkua ostamaan tai oho, nyt taisi vetonivel/pyöränlaakeri/tukivarsi hajota, kansiremontti olisi edessä hetkellä millä hyvänsä, jaajaa että takajarrusatulat pitäisi taas uusia, uudet iskaritkin täytyy laittaa tilaukseen, mahtaako nämä renkaat mennä vielä yhdestä leimasta läpi, apua, miksi tää näyttää, että keskikulutus on satkulla 54 litraa, perkele koko putkisto tipahti tielle, hei mihin kaikki öljyt hävis koneesta ja voi vittujen kevät, onko uudet turbot noin kalliita?

Tätä ihanuutta auton omistaminen oli minulle viimeiset vuodet! 

Miksi haluaisin nyt ostaa viimeisillä rahoillani jonkun muutaman satasen vessan, jolla ajaminen olisi täyttä tuskaa ja jatkuvaa epävarmuutta? Olen lopen kyllästynyt murehtimaan jatkuvia ongelmia ja rahoittamaan niitä. En halua omistaa autoa! Haluan edes nyt hetken nauttia siitä, että maksan kulkemisistani kuukaudessa 49€ bussikortin muodossa. Haluan mennä valmiiksi lämpimään autoon, laittaa kuulokkeet korviin, olla omissa ajatuksissani ja istua tekemättä mitään. Nyt minulla ei ole kiire, kulkeminen kestää sen minkä se kestää, eikä se ole minusta kiinni. Jos myöhästyn töistä siksi kun bussi leviää tielle, minua hymyilyttää. Sellaista sattuu, eikä minulla ole kiire enää mihinkään. Jos oma autoni leviää tielle kesken matkan, menen paniikkiin.

Jo pelkkä auton omistamisen vastuu, puhumattakaan vastuusta kuljettajana, on minusta ahdistavaa. Tai siitä vain jotenkin tuli sellaista. Nyt kun vastuu on jollakin muulla, voin rentoutua.

Mutta millä pääsen koskaan mihinkään töihin, kun niin monissa ilmoituksissa on kohta "Oma auto välttämätön työpaikan sijainnin vuoksi."

Yksi ainoa mulkero pystyy helposti pilaamaan kaiken viihtyvyyden ja tappamaan kaiken motivaation. Meillä se kyseinen mulkero on kyseisen lafkan toimitusjohtaja. Hänelle me olemme vain inhottavia kulueriä joita voi kohdella mielivaltaisesti ja huutaa kurkku suorana pienemmästäkin asiasta. Jokainen palkkakuitti on syytä syynätä huolella läpi, koska ihan "vahingossa" sieltä voi puuttua jotain.

Kaikki asiat esitetään huutamalla ja uhkailemalla. Tyypillä ei ole edes alkeellisempiakaan käytöstapoja. Alaiset saavat viikottain kuulla kunnon volyymillä karjutut vittusaatanaperkeleenhelvetit ja "Tai muuten..."-uhkaukset. Tällä viikolla meitä uhkailtiin toimenpiteillä, jos emme vapaaehtoisesti luovu jostain reilusti alle prosentin palkankorotuksesta. Mutta ilmaiset kikytunnit kelpaavat. Vielä kun saisi ihmiset tekemään ilmaiseksi koko ajan, niin sitten olisi varmaan hyvä. Tälläinen kyykyttävä Herra Mulqvisti on muutenkin minulle täysin sietämätön jo ajatuksena, sillä auktoriteettikammoisena minusta auktoriteetti = kusipää.

Kaikkea kytätään ja nyt on oikein ylivalvoja, mikä vittu se ikinä lieneekään, nimitetty vahtimaan ettei minuuttiakaan työaikaa kulu hukkaan. Myös keskustelu työaikana muista kuin työasioista on kielletty. Jos hallia tai työpistettä haluaa siivota, se tehdään sitten omalla ajalla vasta työajan jälkeen, koska sekään ei ole tuottavaa työtä. Viimeksi mulkero tuohtui suuresti, kun oli nähnyt jonkun pitävän käsiä taskuissa! Seuraavaksi työvaatteista varmaan ommellaan taskut kiinni.

Ahneus, vittumaisuus ja typeryys on loputonta. 

En tiedä montako päivää kestän enää tuota paskaa räjähtämättä täysin, mutta pidätän itselläni oikeuden kyseenalaistaa, korottaa ääntäni, vaatia perusteluja ja kiljua vastaan mikäli aihetta ilmenee. Ja sitä taatusti tulee.

Typerä kristillinen paskajuhla, josta kaikki ovat taas ihan innosta pinkeinä. Joka paikassa säntäilee porukkaa hirveässä joulukiimassa ostamassa ja kuluttamassa kilpaa. Taustalla soivat aivan vitun typerät tai sitten aivan saatanan synkät joululaulut, ensiksi mainittu saa sinut toivomaan, että voisit tunkea ne kulkuset sekä sanoittajan, sovittajan että laulajan peräreiästä sisään ja viimeksi mainittu saa sinut vain synkän itsetuhoisuuden valtaan. Tottahan se kyllä joo on, että hetken kestää elämä, sekin synkkä ja pimeä. Että hanskat tiskiin vaan ihan reilusti ja köyttä kaulaan.

Jouluna pitää myös olla kiltti. Eli siis lopun vuotta voit olla millainen kusipäinen mulkero tahansa, mutta jouluna olet tekohymyysi ja tekopyhyyteesi tukehtuva kusipäinen mulkero. No, onhan se hienoa, että edes pari päivää pitää esittää olevansa jotain muuta kun on...

Kaikki nämä edellämainitut voisivat vilkaista sitä joulupöytäänsä ja miettiä, että onkohan tuolla possullakin, tai ainakin sillä sen edesmenneen puttevainajan perseellä, nyt hyvä joulu? 

Haistakaa pitkät, meikä tissuttelee alkoholia eri muodoissa koko ensi viikon, läsii telkkarin edessä katsoen Netflixiä ja kuuntelee välillä metallia. Lasilliselle saa poiketa, mutta joulun voitte tunkea sinne minne päivä ei paista, eikä kuu kumota!

Katsoin itsekin epäuskoisena, että mitä uskomatonta paskaa suollan näppiksen kautta kaavakkeelle, mutta kaikkihan näissä aina valehtelevat minkä kerkeävät! Eikö?

Koska pakkohan se on, kuvitelkaa nyt ihan 100% rehellistä hakemusta!!

...En ole kiinnostunut yrityksestänne saatika liikevaihdostanne, en oikeastaan halua oppia mitään uutta, enkä itseasiassa ole lainkaan motivoitunut tekemään yhtään mitään, mutta koska työ on minulle vain sarja nälän aiheuttamia pakkoliikkeitä, olen valmis harkitsemaan surkean elämäni tuhlaamista lafkassanne.

Inhoan suurinta osaa ihmiskunnasta, eläimistä kyllä pidän ja haluan suojella niitä. Minusta auktoriteetti ja kusipää ovat synonyymejä. En osaa tai edes halua ottaa palautetta vastaan. Olen herkkähipiäinen ja nopea suuttumaan. Lisäksi minua vituttaa kroonisesti ja saatan aukoa päätäni ihmisille.

Harrastuksiini kuuluu viikonloppukännäily, musiikin kuuntelu varsinkin kännissä ja myöhään iltaisin, saatan myös usein lähteä baariin otettuani ensin hieman pohjia kotona. Minulla ei juurikaan ole kavereita, ne muutamat harvat jotka vielä sietävät minua jostain käsittämättömästä syystä, ovat myös enemmän tai vähemmän alkoholisoituneita. Raha-asiani eivät ole hanskassa laisinkaan, joten palkkatoiveeni on myös sen mukainen...

Ilmeisesti onnistuin valehtelemaan ainakin sähköisessä muodossa melko onnistuneesti, koska minut kutsuttiin haastatteluun!:D:D Ensimmäinen haastattelukutsu kaikkien helvetin monien hakemusten jälkeen! Kai sekin on edes jotain... Olen samassa paikassa tosin ollut jo pari kertaa aiemminkin ja ihan turhaan, joten en nyt vielä erityisemmin viitsi riemuita tästä. Mutta ensi viikollahan se sitten nähdään onnistunko jatkamaan kusetusta;)

Siis miten jollekin aikuiselle ihmiselle maksutapahtuma tulee täytenä yllätyksenä?! Ensin kassa latoo tämän dorkan ostoksia muutaman satasen edestä, tyypin seisoessa tumput suorina typeränä hymyillen ja liikkumatta paikoillaan. Kun se vihoviimeinenkin ostos on saatu lyötyä koneeseen ja tulisi maksun aika, aivokääpiö hämmentyy: "Ai jaa? Juu, odotas hetki... Mihin minä sen lompakon nyt... öö tota joo... mikäs kortti se nyt olikaan? Mikähän tämän koodi mahtaa olla? Kokeillaas tuota... Eipä ollutkaan, vaihdetaan toiseen, hehheh. Ei ollut tämäkään. Jospa minä sittenkin käteisellä..." Ja sitten se vitun riemuidiootti alkaa laskea jumalauta kolikoita tiskiin.

Seuraavaksi alkaa kuitin taivastelu ja räknääminen, edelleen siinä maksupäätteen edessä tonottaen. Tässä vaiheessa minä aina viimeistään kiilaan vaikka väkisin nämä pois tieltä. Eikä tässäkään vielä toki kaikki, viimeinen vaihe on pakkaaminen. Tavarat asetellaan äärimmäisellä tarkkuudella ja yksi kerrallaan hitaasti ja harkiten omaan kangaskassiin. Tai siis kasseihin. Tämän jälkeen tarkastetaan kuitti vielä kerran ja auta armias jos siitä löydetään virhe!

Löysin tosin ehkä tätä jumivaa kantturaakin typerämmän tyypin, nimittäin sen, joka odottaa kunnes kassahihna on täysin tyhjä, ennenkun laittaa sille yhtään mitään! Ensimmäistä kertaa ikinä jouduin luopumaan jonotuspaikastani, koska raivostutti niin kovasti etten voinut luottaa itsehillintääni.

Tämä persnöyhtä siis odotti hihnan olevan aivan tyhjä ja sitten vasta alkoi asetella, siis todellakin asetella, omia ostoksiaan hitaasti yksi kerrallaan, kaikki paketit oikein päin ja viivakoodit samaan suuntaan. Kassa sai siis yhden tuotteen vedettyä niin sitten tämä paska-aivo vasta laittoi seuraavan tulemaan. Ja sillä oli niitä täysi kärryllinen!! 

Yhteen ämmään kerran paloi pinna totaalisesti jonossa, se typerä akka tökki jatkuvasti minua kärryjen kanssa, joten lopulta käännyin ympäri ja huusin, että meinaatko ihan tosissasi tunkea ne kärryt perseeseeni?! Toinen oli aivan pokkana härskisti kyynerpäätaktiikalla etuileva vanhempi muka-hieno rouva, turha kuvitellakaan että minun maailmassani joku vanha luuska on ansainnut yhtään kunnioitusta vain olemalla vanha! Ehei, kyllä se ansaitaan muilla meriiteillä kuin vain sillä, että on tuhlannut hyvää hengitysilmaa yli 80 vuotta.  En päästänytkään vihaisena mutisevaa minkkiturkkimummoa menemään edelleni ja kaiken muun lisäksi suustani vain lipsahti "Voi vitun lehmä." Ämmä alkoi heilutella jumalauta kirjolohta siihen malliin, että päätin lopulta luovuttaa, ennen kun fisu olisi läimähtänyt päin näköä. Tosin sitä kammottavaa raatokasaa, mihin hän oli pukeutunut, kommentoin ennen poistumistani. 

Että jouluruuhkia odotellessa. 

Nimittäin nyt ollaan siinä tilanteessa, että menen mieluummin hammaslääkärille kuin töihin! Päätelkää siitä vitutuksen aste.

No, huomenna pitää soittaa josko saisi jonkun akuuttiajan. Viime vuonna vastaavaan aikaan tein lähes kuolemaa tulehtuneiden viisaudenhampaideni takia, vetkuttelin lääkäriin menoa niin kauan kuin suinkin kykenin ja sitten tilanne olikin jo vakava. Pari kertaa avattiin ientasku että saatiin mätää ulos ja lapiolla antibiootteja naamaan ja Panacodia perään, pää meinasi helvetti mädäntyä! Siinä peruuntui yksi maksettu matkakin. Tosin vain tuohon naapurimaahan, ei onneksi sen kauemmas. Olin nukkumatta ja syömättä aika hyvän tovin, viikonkin jälkeen alkaa epätoivo iskeä. 

Pelkään hammaslääkäriä, mutta en enää koskaan halua kärsiä sellaista parin viikon kidutusta kuin viimeksi, joten kipitän sinne kiltisti uikuttamaan nyt heti, kun alkoi tuntua jotain outoa sillä puolella, miltä niitä saatanan turhia paskahampaita ei ole vielä leikattu pois. Ja nyt tiedän, että siitä operaatiosta on mahdollista selvitä hengissä!:D Kamalaa se tulee olemaan, mutta voin vain ajatella mielessäni olisinko ennemmin töissä vai siinä tuolissa kita ammollaan...