Kävinpä mutsin luona, onnistuin himmailemaan kupittelua lauantaina sen verran, että kykenin menemään sunnuntaina haukuttavaksi kotiin. Eipä olisi kannattanut, taaskaan.

Ei ollu mitään krapulaa enää iltapäivästä, mutta muuten vaan paska fiilis ja murhaava närästys. Kieltäydyin kivusta irvistellen kahvista ja mutsi kysyi heti, että mitäs oot syönyt tai juonut? Minä idiootti kerroin juoneeni 6 kaljaa (todellisuudessa 9 plus yhden siiderin, puoli pulloa salmaria ja shotin 70% absinttia) ja äippä järkyttyi: "Että oikein kuusi kaljaa?!? Kamalaa!" Nii-in... Onneks et tiedä mitä mä todellisuudessa teen...

Sitten päästiin asiaan, kuulin taas epäonnistuneeni kumppanin valinnassa, ruokailutottumuksissa, raha-asioissa, työpaikassa, vaatetuksessa, kavereissa, auton hankinnassa, ihan kaikessa. Kylläpä tuli hyvä mieli. Olen kuulemma tuhlannut koko elämäni väärin asioihin enkä osaa mitään. No sehän jo tiedettiinkin. Sitten alkoi se "mun kuolemanjälkeen"-valitusvirsi, missä mutsi kertoo mitä hänen kuolemansa jälkeen saa tai ei saa tehdä. En jaksanut edes kuunnella, näpläsin kännykkää näyttäen sille, ettei enää kiinnosta. Sen jälkeen sanoin lähteväni kotiin, että heippa vaan.

Miksi vitussa on muka joku "pakko" mennä haukuttavaksi pari kertaa vuodessa, senhän mä voin tehdä puhelimitsekin. Tosin, siitä pääsee sitten eroon lyömällä kännyn kiinni... Liian helppoa?