Uskokaa tai älkää, mutta vietän perjantai-iltaa selvinpäin ja juon vain darjeeling-teetä Daryl Dixon-mukista. Itseasiassa tämä on jo toinen viikonloppu putkeen. Tosin viime perjantaina yritin ryypiskellä, mutta päädyin hyvin nopeasti yrjöämään lähes sisuskaluni pihalle, kirottu vatsatauti-kuume-räkätauti-kurkkukipu-horkkavilu-vitutus. Oikeastaan tämä viikkokin meni niissä merkeissä, oli tosi lystiä. Olin 6 päivää ilman tupakkaakin, varmaan henkilökohtainen ennätys. Tänään jo korjasin sen erheen ja ostin naapurilta 4 askia.

Olin myös hyvin lähellä mahdollisuutta saada uusi työpaikka, mutta homma kusi autottomuuteeni. Ja siitä nyt tämänkertainen julkinen itkupotkuraivari.

"No, osta auto!" Niin minulle nyt jatkuvasti sanotaan. Kuulen sitä viikottain. Vituttaa.

Pääsin juuri vanhasta eroon, puoli vuotta se ehtikin seistä ennenkuin sopiva täsmäostaja löytyi ja vei romun helvettiin. Minulla on nyt ihanan vapautunut ja stressitön olo ilman autoa! Nautin tästä kun ei tarvitse koko ajan murehtia jatkuvaa rahanmenoa autoon liittyen. Hitto, vakuutukset, voi paska ajoneuvovero, onkohan tilillä tarpeeksi katetta niihin? Onko varaa tankata että pääsee kulkemaan viikon töissä? Mikä vittu tästä paskasta NYT tänään hajosi? Onko mulla varaa korjata se? Onko visakortilla tarpeeksi limittiä taas tähänkin juttuun? No, nyt se ei lähde käyntiin, eikun uutta akkua ostamaan tai oho, nyt taisi vetonivel/pyöränlaakeri/tukivarsi hajota, kansiremontti olisi edessä hetkellä millä hyvänsä, jaajaa että takajarrusatulat pitäisi taas uusia, uudet iskaritkin täytyy laittaa tilaukseen, mahtaako nämä renkaat mennä vielä yhdestä leimasta läpi, apua, miksi tää näyttää, että keskikulutus on satkulla 54 litraa, perkele koko putkisto tipahti tielle, hei mihin kaikki öljyt hävis koneesta ja voi vittujen kevät, onko uudet turbot noin kalliita?

Tätä ihanuutta auton omistaminen oli minulle viimeiset vuodet! 

Miksi haluaisin nyt ostaa viimeisillä rahoillani jonkun muutaman satasen vessan, jolla ajaminen olisi täyttä tuskaa ja jatkuvaa epävarmuutta? Olen lopen kyllästynyt murehtimaan jatkuvia ongelmia ja rahoittamaan niitä. En halua omistaa autoa! Haluan edes nyt hetken nauttia siitä, että maksan kulkemisistani kuukaudessa 49€ bussikortin muodossa. Haluan mennä valmiiksi lämpimään autoon, laittaa kuulokkeet korviin, olla omissa ajatuksissani ja istua tekemättä mitään. Nyt minulla ei ole kiire, kulkeminen kestää sen minkä se kestää, eikä se ole minusta kiinni. Jos myöhästyn töistä siksi kun bussi leviää tielle, minua hymyilyttää. Sellaista sattuu, eikä minulla ole kiire enää mihinkään. Jos oma autoni leviää tielle kesken matkan, menen paniikkiin.

Jo pelkkä auton omistamisen vastuu, puhumattakaan vastuusta kuljettajana, on minusta ahdistavaa. Tai siitä vain jotenkin tuli sellaista. Nyt kun vastuu on jollakin muulla, voin rentoutua.

Mutta millä pääsen koskaan mihinkään töihin, kun niin monissa ilmoituksissa on kohta "Oma auto välttämätön työpaikan sijainnin vuoksi."