keskiviikko, 17. lokakuu 2018

Tunkekaa kikyt sinne, minne ei...

Kiky. Vittu mitä pelleilyä! Istuskelin yksin puoli tuntia varsinaisen työajan jälkeen kaivamassa nenää, kyllä nyt Suomi pelastuu. Yksi puolituttu tänä aamuna naureskeli bussipysäkillä, että heidän firmassa mennää 6 min. aiemmin töihin että saadaan kikyttämiset suoritettua, eli käytännössä 6 min. ennen töiden aloittamista haetaan kahvia, juoruillaan ja käydään röökillä. Suomi nousuun saatana. Kiky muuten varmasti tulee sanoista kiusaaminen & kyykytys.

Soitin tänään terveysasemalle ja sain ajan 1.11. Lääkäri vissiin moljottaa silmät tapillaan tota luomea viisi minuuttia, koska sen verran aikaa toimenpiteeseen on annettu ja JOS tarvitsee ryhtyä muihin toimenpiteisiin, niin sellainen aika varataan vasta sitten erikseen. Tää kutina kyllä tekee mut hulluksi parissa viikossa, ellei kasvava jännitys ehdi ensin.

Yläkerran naapurilla on lähtenyt meno taas aika laukalle, kaveri on ryypännyt koko tämän kuukauden. No, kaksi ja puoli viikkoa vasta, pystyy se kovempiinkin suorituksiin. En mä nyt ihan niin juoppo sentään olekaan, en ole aikoihin vetänyt edes kahta päivää putkeen, ainakaan käyttämättä selvän kautta aina päivien välissä. Ainoastaan laivalla voi aamun aloittaa A:lla.

Tämä naapurin jätkä kyläilee meilläkin tasaiseen tahtiin, enemmän tai vähemmän kännissä. Pari kertaa on poikennut ihan selvinpäinkin! Yksi kerta tuossa kesällä oli hyvä, se huuteli aamupäivällä parvekkeella, että pistäkää kahvi tippumaan, hän tulee aamukahville. Silmät seisoivat päässä ja jätkä oli katuojasta reväistyn näköinen, viinan haju kirveli silmiä jo vieressä seistessä. Parin viikon tiukka kossukuuri takana, vannoi että nyt loppuu juominen vaikka krapula pelottaa helvetisti. Sanoi, että on viimeisen pullon juonut eilen illalla tyhjäksi ja sen jälkeen ei ole ottanut mitään, että saiskos puhaltaa? Hain alkometrin ja mietin, että nyt on kyllä sellaisessa noin kolmen pinnan kunnossa. Alkometrini siis näyttää neljään promilleen saakka. Kaveri puhalsi ja mittari pohjaan! Kevyt aamuhenkäys tuotti ainakin sen neljä promillea heittämällä! Ja mittari oli kunnossa, juuri sensori ja patterit uusittu.

Naapuri joi puolet kahvista ja ilmoitti lähtevänsä kämpille nukkumaan ja tärisemään pariksi päiväksi. Lykkäsin mukaan muutaman vahvan B-Complex 100-vitamiinipillerin ja käskin ottaa vain yhden päivässä. Suuri määrä B-vitamiinia ei ainakaan oloa sen pahemmaksi saa. Melkoiset liskodiskot oli kuulemma ollut ennen kun pahimmista oloista oli päässyt yli.

Mielenkiinnolla odotan, että koska se tällä kertaa löytää sen ryyppyputkenkatkaisijan... Oletteko ikinä miettineet, tai keksineet, että mistä noilla ammattialkoholisteilla riittää rahaa?? Jos itse kiskoo huolella yhdenkin viikonlopun, raha-asiat ovat päin persettä maanantaihin mennessä. Mulla ei ikinä olisi varaa mihinkään parin viikon ränniin!

 

tiistai, 16. lokakuu 2018

Älä huoli, vituiks se menee kuitenkin.

Yritin, edes jotain. Hakea uutta työpaikkaa, ongelma tuntuu vain olevan, no, minä. Onko kolmevitonen jo liian vanha? Vai onko suurin ongelma totaalinen koulutuksen puute, tiedä häntä. Vai onnettomat hakemusräpellykseni? Työhistoriaa sentään löytyy aika kivasti, toki vuoden mittaisia työttömyyspätkiä kolme kappaletta, mutta olen silti edes tehnyt jotain. Tämä on nyt kolmas tehdastyö missä minulla on usean vuoden työsuhde takana, mutta työilmapiiri on niin vituillaan että kohta hajoaa pää. Aamusta iltaan vituttaa ja jo perjantaina alkaa vituttaa seuraava maanantai. 

Verojututkin sain perseiltyä taas tapani mukaan, tuli vähän kiire tilata uutta verokorttia ja sieltähän lämähti loppuvuodeksi kerrassaan mainio prosentti. Niin mainio, että en takuulla saa sitä hiton autonromua tänä vuonna kuntoon, kun tilistä ei paljoa jää pakollisten laskujen jälkeen käteen. 

Yritin myös pienimuotoista tupakkalakkoa ehkä ensimmäistä kertaa elämässäni. Kaksi päivää sekin kesti. Olisi voinut mennä pitempäänkin, mutten halunnut hampaat irvessä alkaa lakkoilemaan, lähinnä halusin tietää mitä tapahtuu kun on muutaman päivän polttamatta. Sunnuntai kului muutenkin lievässä krapulassa, joten silloin röökiä ei tehnyt edes mieli, maanantaina olin ensimmäistä kertaa töissä polttamatta, meni aika helposti sekin. Sitten kun aloin vain miettiä röökiä, enkä saanut ajatusta siitä irti, menin savuille. Mitä tupakan vierotusoireisiin muuten edes kuuluu?? Hikoilin meinaan kuin pieni sika. Maanantaiaamuna heräsin ihan hiessä ja hikoilu jatkui vielä töissäkin. Päätä särki koko päivän ja mitä enemmän kello tuli, sen levottomammaksi muutuin. Ehkä voisin seuraavaksi kokeilla jotain Nicorettea..?

Ja sitten päästiin jännän äärelle. Perjantaina saunoessa isäntä huomasi selässäni luomen. Ja jumalauta miten se luomi kutiseekaan! On kai se ollut siitä jo jonkin aikaa, oikeastaan aika kauan, tosin ennen se oli vain pieni punainen näppylä, nyt kutiava röpöläinen vittusaatana. Vaati parin päivän miettimisen ja tämän päivän tuskailun sen kutinan kanssa, että nyt päätin soittaa heti huomenna terveyskeskukseen, olen saanut jo lietsottua itseni siihen mielentilaan, että se perkeleen paskanäppy koituu kohtaloksi. Mitä vetoa että voitin näissä arpajaisissa melanooman?

Hirvittää vaan se tuleva lääkärikäynti, olen yrittänyt vältellä kaikkia tuollaisia tilanteita. Paidan riisuminen, nääs. Ihan järkyttävä ajatuskin, että joutuu ottamaan paidan pois ja joku tuntematon näkee olkavarsien viiltelyarvet, niitä meinaan on ihan jokunen olkapäästä kyynerpäähän asti molemmin puolin. Siis vanhoja arpia. Yksi on vielä punoittava, tuli vähän flipattua viime juhannuksena ja kokemuksesta tiedän että sen vekin muuttuminen valkoiseksi voi viedä vuodenkin. Tosi, tosi kiusallista siis. Sitä nyt tällä hetkellä eniten jännitän koko jutussa.

Kylläpä hermostuttaa!

tiistai, 2. lokakuu 2018

Känniääliö liikenteessä

Joskus sitä onnistuu yllättämään jopa itsensä. Näin meinaan kävi viime perjantaina, onnistuin vastoin omia odotuksia tempaisemaan itseni niin tukevaan jurriin, että suoritin näyttävien kaatumisten sarjan hirveässä pyörimähumalassa ja vieläpä poissa kotoa.

Tämä ei siis, varmaan vastoin kaikkia oletuksia, kuulu enää tapoihini. Olen yleensä ymmärtänyt pysyä kotona pyörimässä perseelläni mikäli alkaa liikaa vipattaa. No, nyt meni vähän mönkään jostain syystä. Näin jälkikäteen suoritustani arvioiden ja syitä etsien, päädyin muutamaan klassiseen virheeseen. Ryyppääminen ei nyt mitään rakettitiedettä ole ja melko säällisessä kunnossa pystyy itsensä pitämään pelkästään muistamalla kaksi asiaa:

1. Muista syödä riittävästi jo ennen kupittelun aloittamista ja napostele edes jotain sen aikana

2. Muista juoda tasaisin väliajoin tarpeeksi vettä

En tehnyt kumpaakaan. Puolenyön aikaan en edes tajunnut olevani aivan liian humalassa lähteäkseni baariin, vaan se tuntui silloin ihan kuningasidealta! Velatkin oli jo siihen mennessä ehtineet muuttua saataviksi ja äly oikein säteili. Mutta onneksi isäntä oli mukana, muuten olisin päätynyt jonnekin aivan muuhun osoitteeseen kuin omaan... Putka tai päivystys tulevat nyt noin ensimmäisenä mieleen.

Baariin piti mennä vain yksille (jeah right, nii aina) ja taisi siinä jokunen mennäkin. Fisushotteja pöytään kantaessani aloin epäillä olevani hieman tuiterissa, kun enemmän likööriä oli pitkin lattiaa kuin laseissa. Ihme etten lentänyt jo siinä vaiheessa ulos, kun tiskiltä pöytään johti kiemurteleva fisuvana:D Joku mies tarjosi vielä yhdet (tai ehkä kahdet) ennenkun oli pakko lähteä pysäkille. Ja sitten oltiinkin jo jännän äärellä!

Siitä pubin ovelta on YKSI askelma maahan, mutta sekin oli liikaa meikäläiselle. Portaan korkeus ilmeisesti huimasi pahoin ja pökerryin kauhusta suorin vartaloin pihaan. Viimeinen muistikuva on bussipysäkiltä, missä en kyennyt yhtä aikaa pitämään katsetta lähestyvässä dösässä ja seisomaan. Taas kaaduin kuin lauta, tällä kertaa tosin päähän sattui aivan helvetisti iskettyäni luupääni katukivetykseen ihan kunnolla.

Bussikuski oli kuulemma kovasti epäillyt kykeneväisyyttäni edes nousta kyytiin, jotenkin se on sitten kai onnistunut. Autosta ulostautuminen meni ainakin vauhdilla, olen kuulemani mukaan TAAS ottanut tuntumaa asvalttiin ihan vauhdilla ja kerien. 

Aamulla (tai no, 11.30) heräsin sohvalta farkut jalassa ja t-paita nurinperin päällä. Eikä mitään hajua puhelimesta, lompakosta, bussikortista, avaimista tai mistään muustakaan. Onneksi kaikki oli tallessa ja ehjänä! Uudet keinonahkakengät olivat tosin saaneet pahasti osumaa, samoin pääni. Hirveä kuhmu oikean korvan yläpuolella joka muuten sattuu vieläkin niin perkeleesti. Samoin oikean lavan kohtaa löytyy kämmenen kokoinen mustelma, lonkassa on mustelma, reisi on kipeä, leukaan sattuu, mutta pahinta on morkkis! Ja siihen kuppilaan en kehtaa mennä ainakaan seuraavaan puoleen vuoteen!

Mutta olipa taas juopolla tuuria, en onnistunut halkaisemaan kalloani tai menettämään hampaita. Mitään ei murtunut, mitään ei hävinnyt..., eikun joo, rahat tililtä. Olen varmaan kuvitellut omaavani rajattoman saldon, nyt sitten ihmetellään viikko vitosen turvin. Pakko varmaan lainata joltain, että saa edes saatana eväät töihin:/ 

Ja mitä tästä opimme? Emme niin yhtään mitään. Tai jos nyt edes tällä iällä jotain...

torstai, 27. syyskuu 2018

Huonomaineinen rakas lähiöni<3

Puhutaas välillä asumisesta.

Kaikilla tuntuu vieläkin siintävän haaveissa (ellei ole jo hankittuna) oma talo. Tai ainakin asunto. Minulla ei ole siihenkään suuntaan mitään omistushaluja, tosin kerran yksi tuttu oli myymässä kaksiotaan aika halvalla ja hetken oikeasti harkitsin, haluanko mennä tekemään lainan ja ostaa sen pois. Aika nopeasti tajusin, etten oikeasti halua. Viihdyn vuokralla. Lähiössä, jossa asumista "paremmilla alueilla" asuvat ihmiset kauhistelevat.

Kuulen tämän tästä, että eihän täällä asu kuin neekerit, mannet ja juopot. Niinpä. Täällä kieltämättä asuu paljon eri kansalaisuuksia, esim. omassa rapussa lisäksemme on vain yksi suomalaispariskunta ja yksi vanha mummo. Muut ovat somaleita, venäläisiä, albaaneja ja bulgarialaisia. Ja hyvin tullaan kaikkien kanssa juttuun! Tästä muutti eräs irakilaisperhe pois, mukavampia ja avuliaampia naapureita saa hakea. Eniten ollaan varmaan somaleiden kanssa tekemisissä, ovat seinänaapureita ja mukavaa porukkaa. Aina kun satutaan samaan aikaan pihalle tai rappuun, vaihdetaan kuulumiset:)

Mustalaiset taas... No joo. Kun yli 10 vuotta sitten muutettiin tänne, yksi kaveri antoi hyvän neuvon: niiden kanssa kannattaa olla väleissä, mutta kaveerata ei saa. Ja kyllä, ollaan väleissä. Mannejätkät morjestelevat ohi ajaessaan ja muutaman kerran ollaan ostettu olutta tai lonkeroa niiltä. Kerran yksi tarjosi baari-illan! Tosiaan, tarjosi! Sanoi vain, että jos joskus satutaan samaan pubiin, pistäkää sitten takaisin päin. Ei olla satuttu, aika harmi, koska oltaisiin kyllä kuitattu takaisin ihan ilomielin. En väitä, että ihan ongelmattomia ovat, huume- ja asekauppaa täällä on ainakin käyty. Kerran ammuskelivat pistoolilla myyntitilanteessa parvekkeelta ja hetkeä myöhemmin pitkin pihoja juoksi poliiseja raskaissa varusteissa... Ja oli täällä kesälläkin yksi ampumisvälikohtaus.

Juopot ja nistit taas, no niitähän täällä kantasuomalaiset enemmän tai vähemmän ovat:D Allekirjoittanut paraskin puhuja:D Kaupan edessä roikkuu päivittäin ryyppyremmi ja nistit pöllivät ihan vapaasti kaljaa. Tiedän tämän, koska näin kerran kun kaksi jätkää tunki reput täyteen bisseä ja mietin hetken jonotellessa, että ei perkele, pakko sanoa jotain. Vinkkasin myyjälle, että persees takaa kävelee kohta pari salkullista olutta ulos, hän vilkaisi nopeasti olkansa yli ja supatti "Joo, mä tiedän, ne tekee sitä tosi usein. Mutta noi on narkkareita eikä niille voi sanoa mitään, kun sit ne suuttuu." Leukani loksahti auki ja kysyin, että voinko mäkin hakea? Lupaan kans suuttua jos sanot jotain. Vittu sentään!

Naapurirapussa asui jokunen vuosi sitten pirinistipariskunta, mies myi. Ja sen kyllä jumalauta huomasi! Ei ollut ihan yksi tai kaksi kertaa, kun noukin ruiskuja maasta leikkikentän vierestä ja väistelin oman rapun edessä sekavia narkkareita. Autoni viereen oli yhtenä yönä ilmestynyt kukkakimppu ja ruisku! En ymmärtänyt installaation tarkoitusta...

Kerran olin tupakalla takapihalla kun kuulin oudon thunks-äänen. Käänsin päätä ja näin, miten koivun kyljestä törrötti jalkajousen nuoli. Tämä paskapäinen diilerimulkku heilui parvekkeella jousen kanssa, päätin siirtyä sisätiloihin melkolailla rivakasti. Sitten yhtenä päivänä kun tulin töistä, pihalla oli oudosti parkkeerattuna 3 vierasta autoa. Mannejätkät antoivat tilanneraportin, autot kuuluvat huumepoliisille, niillä on koirakin mukana ja tohon teiän naapurirappuun tehdään parhaillaan ratsiaa. JESS!! Jätkät tunsivat poliisit jopa nimeltä, kertoo paljon...

Se äijä lähti kuulemma suoraan istumaan, ämmä asui tuossa pari kuukautta sen jälkeen ja sitten hävisi maisemista. Meno vähän rauhoittui. Onhan täällä tietty tavallaan vähän levotonta, mutta kesän aikana ei ollut kuin yksi tulipalo, yksi ampuminen ja yksi puukotus, eli joku juoppo sytytti vahingossa kämppänsä tuleen, mannet tappelivat keskenään ja jotkut ulkomaalaistaustaiset jätkät vetivät pienet puukkohipat. Mutta ei täällä turvattomuutta tarvitse tuntea, normaalijärjellä varustettu ihminen pärjää hyvin. 

Mutta tykkään tästä paikasta juuri siksi, kukaan ei tunge nokkaansa asioihisi ja sinunkin kannattaa pitää huoli vain omista asioistasi. Ihan yksinkertaista! Me ei olla saatu ikinä valituksia, vaikka elämänmeno kämpässämme on saattanut olla melkoisen äänekästä. Naapureille ollaan sanottu, että jos kuuluu meteliä, tulkaa koska vaan ihan suoraan sanomaan, luvataan sitten heti hiljentää bileitä, eikä tartte pelätä että suututtaisiin. Silti aina jos kysytään, että kuuluiko viime yönä kännistä älämölöä meiltä, oli pienet juhlat, vastaus on aina että ei, ei mitään hätää, kaikki ookoo, kerrotaan sitten jos olette häiriöksi. Öööh, mitä täällä pitää tehdä että joku valittaa? Olen nimittäin asunut sellaisessakin paikassa, missä tv:n katsominen klo 22:n jälkeen riitti siihen, että naapuri runkutti ovikelloa ja huusi metelistä...

Sitäpaitsi, täältä ollaan saatu jo paljon kavereitakin, jopa ystäviä. Täällä köyhät ja juopot jeesaavat toinen toisiaan, jos rahat on ihan loppu ja hätä kädessä, varmasti jostain järjestyy parikymppiä seuraavaan tlipäivään. Ja jos minulla on vipata, teen niin. Kunhan velat maksetaan takaisin, homma toimii. 

Vuokrat ovat vielä melko kohtuulliset, vaikka suuren osan tuloista asuminen haukkaakin. Tällä hetkellä hiukan alle 600€/kk ja sillä saa saunallisen 58 neliöisen kaksion. Tolpallinen parkkiruutukin sisältyy hintaan. Ja lähimmälle bussipysäkille on n. 50 metriä, ei voi valittaa.

En suostu häpeilemään asuinpaikkaani!

keskiviikko, 26. syyskuu 2018

Ei mutsiainesta.

Olen tästä aiheesta jo aiemminkin avautunut ja avaudun taas, koska vituttaa vieläkin.

Siis MIKSI minun tulisi selitellä ja perustella lapsettomuuttani?! Miksi ihmiset haluavat tietää miksi en ole hankkinut jälkikasvua? Olen varmaan aina tiennyt varmaksi kaksi asiaa: 1. Olen ateisti 2. En halua ikinä lapsia (kummassa järjestyksessä tahansa, eivätkä kyseiset kohdat edes liity toisiinsa)

Hyvin usein olen joutunut ja tulen joutumaan tilanteeseen, missä esitetään kysymys "Onko sulla lapsia?" Siihen kun tälläinen kolmevitonen vastaa kieltävästi, alkaa tenttaaminen. Ja tässä vaiheessa tekisi mieli alkaa läpsiä vastapuolta avarilla. Vittuako-se-sinulle-kuuluu?

Ja raivon partaalle minut saa jos joku saatanan taliaivo alkaa syyllistää! No, kukas se sinun eläkkeesi maksaa ja hoitokotisi, ellet ole vaivautunut jälkikasvua (tulevia veronmaksajia) tekemään? Mitä vittua? Oikeasti? Ai siksikö niitä hankitaankin?? Olen rauhoitellut näitä ääliöitä, ettei huolta, en aio elää niin kauaa että se ongelma tulisi koskaan ajankohtaiseksi.

Tai että "Susta tulee kokonainen ihminen ja NAINEN vasta kun oot synnyttänyt!" Hmm, tartteeko tätä paskaa edes kommentoida, alkoi nyt jo ajatuksestakin pää särkeä... Miksi helvetissä minun pitäisi jonkun muun vääristyneen maailmankuvan takia punkea joku rääkyvä mukula toosastani ulos?

Ja "Sä et vaan tiedä miten ihana oma lapsi on!" No en. Enkä myöskään tiedä miltä tuntuu jäädä auton alle. En pidä muidenkaan lapsista, siis lapsista ylipäätään, miksi pitäisin edes omasta? Ja ennenkaikkea, MIKSI olisin tekemässä omaa, ellei edes pidä niistä? Saatananperkeleen logiikan ihmelapset helvetti...

Pitäisikö seuraavalle tenttaajalle pamauttaa ihan suoraan, että näytänkö muka joltain pullantuoksuiselta äitihahmolta? Että miten mielestäsi tunnetusti terveellisiin ja raittiisiin elämäntapoihini, ihastuttavaan luonteeseeni, hyvään taloudelliseen tilanteeseeni sekä vakaaseen mielenterveyteeni istuisi ihmislapsi? Juuri niin, ei tod. Epäsopiva äidiksi. Ja sellaisena haluan pysyäkin!

Ihmetyttää muuten vieläkin, että miksi lisääntymnen voi olla ihan jokaisen perkeleen idiootin oikeus? Jos ihminen ei kykene edes pitämään huolta itsestään ja omista asioistaan, miksi sellaisten annetaan ylipäätään lisääntyä? Ja juuri nämä, joilla on vähiten edellytyksiä kasvattaa mitään nurmikkoa merkittävämpää, tuntuvat lisääntyvän kaikkein eniten!