tiistai, 4. joulukuu 2018

Valehtelua, valehtelua

Tulipa tuossa mieleen kun rustailin kasan työhakemuksia, että kylläpä olenkin härski paskanjauhaja! Kehtasin nimittäin väittää itseäni (en tosin ihan nauramatta) iloiseksi, työkavereiden kanssa hyvin toimeentulevaksi ja motivoituneeksi. Kaiken kruunasi vielä selostus, ah niin puhtoisista, vapaa-ajanviettotavoistani: Pidän raskaasta musiikista, luen paljon, ulkoilen, katson elokuvia ja vietän aikaa kavereiden seurassa.

Katsoin itsekin epäuskoisena, että mitä uskomatonta paskaa suollan näppiksen kautta kaavakkeelle, mutta kaikkihan näissä aina valehtelevat minkä kerkeävät! Eikö?

Koska pakkohan se on, kuvitelkaa nyt ihan 100% rehellistä hakemusta!!

...En ole kiinnostunut yrityksestänne saatika liikevaihdostanne, en oikeastaan halua oppia mitään uutta, enkä itseasiassa ole lainkaan motivoitunut tekemään yhtään mitään, mutta koska työ on minulle vain sarja nälän aiheuttamia pakkoliikkeitä, olen valmis harkitsemaan surkean elämäni tuhlaamista lafkassanne.

Inhoan suurinta osaa ihmiskunnasta, eläimistä kyllä pidän ja haluan suojella niitä. Minusta auktoriteetti ja kusipää ovat synonyymejä. En osaa tai edes halua ottaa palautetta vastaan. Olen herkkähipiäinen ja nopea suuttumaan. Lisäksi minua vituttaa kroonisesti ja saatan aukoa päätäni ihmisille.

Harrastuksiini kuuluu viikonloppukännäily, musiikin kuuntelu varsinkin kännissä ja myöhään iltaisin, saatan myös usein lähteä baariin otettuani ensin hieman pohjia kotona. Minulla ei juurikaan ole kavereita, ne muutamat harvat jotka vielä sietävät minua jostain käsittämättömästä syystä, ovat myös enemmän tai vähemmän alkoholisoituneita. Raha-asiani eivät ole hanskassa laisinkaan, joten palkkatoiveeni on myös sen mukainen...

 

Ilmeisesti onnistuin valehtelemaan ainakin sähköisessä muodossa melko onnistuneesti, koska minut kutsuttiin haastatteluun!:D:D Ensimmäinen haastattelukutsu kaikkien helvetin monien hakemusten jälkeen! Kai sekin on edes jotain... Olen samassa paikassa tosin ollut jo pari kertaa aiemminkin ja ihan turhaan, joten en nyt vielä erityisemmin viitsi riemuita tästä. Mutta ensi viikollahan se sitten nähdään onnistunko jatkamaan kusetusta;)

 

 

tiistai, 20. marraskuu 2018

Kassajonoraivo

Ihmettelen suuresti, ettei kovin montaa henkirikosta ole tehty juurikin kassajonossa. Meinaan jotkut saatanan hitaat imbesillit ovat niin raivostuttavia, että tekisi mieli työntää ne helvettiin siitä edestä ja alkaa paiskoa tavaroita.

Siis miten jollekin aikuiselle ihmiselle maksutapahtuma tulee täytenä yllätyksenä?! Ensin kassa latoo tämän dorkan ostoksia muutaman satasen edestä, tyypin seisoessa tumput suorina typeränä hymyillen ja liikkumatta paikoillaan. Kun se vihoviimeinenkin ostos on saatu lyötyä koneeseen ja tulisi maksun aika, aivokääpiö hämmentyy: "Ai jaa? Juu, odotas hetki... Mihin minä sen lompakon nyt... öö tota joo... mikäs kortti se nyt olikaan? Mikähän tämän koodi mahtaa olla? Kokeillaas tuota... Eipä ollutkaan, vaihdetaan toiseen, hehheh. Ei ollut tämäkään. Jospa minä sittenkin käteisellä..." Ja sitten se vitun riemuidiootti alkaa laskea jumalauta kolikoita tiskiin.

Seuraavaksi alkaa kuitin taivastelu ja räknääminen, edelleen siinä maksupäätteen edessä tonottaen. Tässä vaiheessa minä aina viimeistään kiilaan vaikka väkisin nämä pois tieltä. Eikä tässäkään vielä toki kaikki, viimeinen vaihe on pakkaaminen. Tavarat asetellaan äärimmäisellä tarkkuudella ja yksi kerrallaan hitaasti ja harkiten omaan kangaskassiin. Tai siis kasseihin. Tämän jälkeen tarkastetaan kuitti vielä kerran ja auta armias jos siitä löydetään virhe!

Löysin tosin ehkä tätä jumivaa kantturaakin typerämmän tyypin, nimittäin sen, joka odottaa kunnes kassahihna on täysin tyhjä, ennenkun laittaa sille yhtään mitään! Ensimmäistä kertaa ikinä jouduin luopumaan jonotuspaikastani, koska raivostutti niin kovasti etten voinut luottaa itsehillintääni.

Tämä persnöyhtä siis odotti hihnan olevan aivan tyhjä ja sitten vasta alkoi asetella, siis todellakin asetella, omia ostoksiaan hitaasti yksi kerrallaan, kaikki paketit oikein päin ja viivakoodit samaan suuntaan. Kassa sai siis yhden tuotteen vedettyä niin sitten tämä paska-aivo vasta laittoi seuraavan tulemaan. Ja sillä oli niitä täysi kärryllinen!! 

Yhteen ämmään kerran paloi pinna totaalisesti jonossa, se typerä akka tökki jatkuvasti minua kärryjen kanssa, joten lopulta käännyin ympäri ja huusin, että meinaatko ihan tosissasi tunkea ne kärryt perseeseeni?! Toinen oli aivan pokkana härskisti kyynerpäätaktiikalla etuileva vanhempi muka-hieno rouva, turha kuvitellakaan että minun maailmassani joku vanha luuska on ansainnut yhtään kunnioitusta vain olemalla vanha! Ehei, kyllä se ansaitaan muilla meriiteillä kuin vain sillä, että on tuhlannut hyvää hengitysilmaa yli 80 vuotta.  En päästänytkään vihaisena mutisevaa minkkiturkkimummoa menemään edelleni ja kaiken muun lisäksi suustani vain lipsahti "Voi vitun lehmä." Ämmä alkoi heilutella jumalauta kirjolohta siihen malliin, että päätin lopulta luovuttaa, ennen kun fisu olisi läimähtänyt päin näköä. Tosin sitä kammottavaa raatokasaa, mihin hän oli pukeutunut, kommentoin ennen poistumistani. 

Että jouluruuhkia odotellessa. 

maanantai, 12. marraskuu 2018

Kun mikään ei vaan suju!

Vituttaa! Ihan kunnolla ja tosissaan. Otan varmaan kohta loparit, sanon niille mulkuille paskiaisille että haistakaa vittu ja kävelen ovesta ulos palaamatta takaisin enää koskaan. Aah, mikä ihana ajatus. Olisipa varaa tehdä niin, en miettisi hetkeäkään.

Nimittäin nyt ollaan siinä tilanteessa, että menen mieluummin hammaslääkärille kuin töihin! Päätelkää siitä vitutuksen aste.

No, huomenna pitää soittaa josko saisi jonkun akuuttiajan. Viime vuonna vastaavaan aikaan tein lähes kuolemaa tulehtuneiden viisaudenhampaideni takia, vetkuttelin lääkäriin menoa niin kauan kuin suinkin kykenin ja sitten tilanne olikin jo vakava. Pari kertaa avattiin ientasku että saatiin mätää ulos ja lapiolla antibiootteja naamaan ja Panacodia perään, pää meinasi helvetti mädäntyä! Siinä peruuntui yksi maksettu matkakin. Tosin vain tuohon naapurimaahan, ei onneksi sen kauemmas. Olin nukkumatta ja syömättä aika hyvän tovin, viikonkin jälkeen alkaa epätoivo iskeä. 

Pelkään hammaslääkäriä, mutta en enää koskaan halua kärsiä sellaista parin viikon kidutusta kuin viimeksi, joten kipitän sinne kiltisti uikuttamaan nyt heti, kun alkoi tuntua jotain outoa sillä puolella, miltä niitä saatanan turhia paskahampaita ei ole vielä leikattu pois. Ja nyt tiedän, että siitä operaatiosta on mahdollista selvitä hengissä!:D Kamalaa se tulee olemaan, mutta voin vain ajatella mielessäni olisinko ennemmin töissä vai siinä tuolissa kita ammollaan... 

torstai, 8. marraskuu 2018

Joukkoliikenteen ihanuudet

Ellen ole tätä vielä mainostanut tarpeeksi, pistin autoni pois kesällä ja olen siitä asti kulkenut julkisilla. Nyt saa taputtaa, olenhan niin vitun ympäristötietoinen ja kannan korteni kekoon yhteisen planeettamme puolesta. Tai sitten minulta vain loppuivat rahat pitää autoa, valitkaa mieleinen vaihtoehto.

Ookoo, kiva kun kulkeminen ei maksa kuin kusiset 50€/kk, ex-autonomistajana ulvon naurusta tuolle summalle! Ilmaista, jumalauta! Ja sekin on toisaalta ihan kiva, ettei tarvitse kuin hypätä kyytiin ja keskittyä vaikka kännykän räpläämiseen matkan ajan, hahhahhaa! Mutta sitten... Kun ne muut ihmiset.... Ei helvetti. Idiots, idiots everywhere.

Miksi kaikki saatanan vajakit jotka eivät ymmärrä edes huolehtia henkilökohtaisesta hygieniastaan kulkevat bussilla? Miksi sinne täytyy raahata rääkyviä penikoita? Miksi siellä on pakko olla saatanan rasittavia kiljuvia teinejä? Tai kiiluvasilmäisiä, nytkähteleviä hulluja? Tappelevat känniset pariskunnat ovat myös oma lukunsa.

Omalla autolla kulkiessa jouduin haistelemaan korkeintaan omia pierujani ja sekin ongelma ratkesi avaamalla ikkuna. Mutta bussissa.... VITTU! Tänään meinasin hypätä pois kyydistä puolivälissä matkaa ja odotella seuraavaa autoa, jossa ei toivottavasti haisisi paska.

Entä oletko ikinä istunut märälle penkille? Minä olen. Toivoin vähän helvetin hartaasti, että kyseessä olisi vain kaatunut vesipullo tms, mutta kun ei, kusenhaju paljasti. Ja arvatkaa olinko menossa työhaastatteluun?!? Oli pakko perua se, ei sinne voi kusisissa housuissa mennä, vaikkei kyseessä olisikaan oma virtsa. 

Ilkeät KANTASUOMALAISET bussikuskit ovat myös ihan oma lukunsa. Tiedättekö, ne elämäänsä kyllästyneet, työtään ja matkustajia vihaavat kiukkuiset kusipäät? Vaihtakaa alaa jos noin kovin vituttaa!!! Muutama esimerkki näistä: En saanut mobiililippua toimimaan, tai siis lukija ei heti lukenut sitä QR-koodia, meni varmaan 5 sekuntia ylimääräistä ja kuski pillastui täysin. Se kyrpänaama alkoi rähistä minulle heti, että "Ootko tulossa vai menossa, vauhtia sitten, ei mulla oo koko päivää aikaa saatana!" Toinen persläpi oli päättänyt ilmeisesti viihdyttää itseään valittamalla ihan jokaiselle kyytiin nousevalle ihmiselle jostain asiasta. Väliajat se raivosi ja soitti torvea. Ja viime vuonna tultiin laivalta, oltiin hiukan hiprakassa, ei missään nelivetokunnossa siis. Meillä oli yhden muovikassin pohjalla pari irtotölkkiä, joista yksi oli päässyt kolhiutumaan jossain bussien vaihdon yhteydessä ja sieltä vuoti olutta. Ja tietenkin siinä kassissakin oli reikä, joten bisseä tiputteli kassin pohjasta. Emme itse olleet edes huomanneet koko juttua, mutta tarkkasilmäinen kuskipa huomasi! Hän singahti paikaltaan ja tuli n. 15 sentin päähän naamastani karjumaan. Sain kuulla olevani helvetin idiootti joka ihan kiusallaan kaatelee kaljaa bussin lattialle. Olin niin hämmästynyt koko episodista etten tajunnut edes raivostua, poistuin vain hiljaa ja häkeltyneenä autosta kaljoineni. Yhdellä toisellakin kuskilla oli jotain ongelmia nestemäisten tuotteiden kanssa, dösässä oli äiti pienen mukulansa kanssa ja vaunuissa ollut kersa alkoi kitistä. Äippä kaivoi tuttipullon esiin ja siinä kohtaa riemu repesi! Kuski karjaisi välittömästi "KUKAAN tässä bussissa EI syö tai juo yhtään mitään, ruoki se penikkasi pihalla!"

Lievimmillään nämä tietyntyyppiset ääliökuskit tyytyvät vain mulkoilemaan vihaisesti asiakkaita ja jättävät ilomielin vastaamatta tervehdyksiin, kiitoksiin tai kysymyksiin. 

En ole myöskään erityisemmin mielistynyt yhteen hihhulijätkään, joka huudattaa jotain vitun aamuhartautta autossa täysillä. Jos minulla ei olisi edes nappikuulokkeita, myöhästyisin ennemmin töistä kun menisin sillä kyydillä!

 

sunnuntai, 4. marraskuu 2018

Kaikki hyvin!

Torstainen lääkärikäynti kesti kolmisen minuttia, lekuri vain vilkaisi selkääni ja sanoi ettei yksikään luomista, edes se kutiava, näytä millään muotoa huolestuttavalta. Olin toki helpottunut, mutta myös häpeissäni. Livistin vastaanotolta naama punaisena ja mietin, että miksi helvetissä tuhlasin tällä tavalla lääkärin aikaa? Vitutti myös oman ajan hukkaan meneminen, pari tuntia lähti palkasta pois, ja tällä liksalla kyllä muuten huomaa senkin. Mutta nyt on se murhe pois ja hyvä niin.

Mitäs muuta, no Klamydian keikalla tuli käytyä, oli mahtavaa! Viimeksi nähnyt Klamiksen joskus varmaan 10 vuotta sitten. Otin silleen sopivasti pohjia ennen keikalle menoa ja kyllä tuli tanssittua, hypittyä ja huudettua ihan täysillä pari tuntia:) Ja tunnettua yhteenkuuluvuuden tunnetta vieraiden ihmisten kanssa, halailtiin ja riemuittiin ihan vieraiden kanssa ja hauskaa oli. Selvinpäin olisin jäänyt vain luimistelemaan johonkin ovisuuhun enkä olisi ottanut vahingossakaan kontaktia kehenkään.

Keikan jälkeen suunnattiin vielä baariin, vedin tilin komeasti sileäksi ja monta kymppiä miinukselle tällä reissuilla, mutta se oli ihan harkittu teko. Tili tulee maanantaina, joten kauheaa katastrofia ei ehdi syntyä... Tosin tili menee hyvin pitkälti laskuihin ja vuokraan, mutta aina juoppo löytää rahaa ryypätä, niin persaukinen ei olekaan, etteikö viikonloppuisin juotavaa saisi hankittua. 

Mutta nyt on hyvä fiilis, yritän nauttia jokaisesta hyvästä hetkestä, ne kun ei kauaa kestä.