Peeämässää pukkaa päälle, vituttaa tavanomaistakin enemmän, olen oikeasti pahalla tuulella, ahdistaa, skitsoilututtaa ja haluaisin vain jonkun syyn, että voisin räjähtää jollekin ihan huolella. Tai siis ainakin kuvittelen, että tämä olo on vain PMS-oireilua. Raivo ja vainoharhailu ainakin viittaa siihen, seuraavaksi alan itkuherkäksi. Paskahormonit helvetti. Ja tissit sattuu. Pää särkee. Kainalo on tosi kipeä, jaajuu, mullahan on se luomijuttu! Joo, syöpä se on, levinnyt varmaan kaikkialle. Ihan varmasti. Kuolen muutamassa kuukaudessa. 

Niin, mainitsinko jo ahdistavan vainoharhaisen olon? Tänään bussissa joku nainen istui viereeni, mutta vaihtoi muutaman minuutin jälkeen paikkaa. Aloin heti miettiä, että mikä mussa on vikana. Pomo hoputti töissä, meinasin lähteä maata kiertävälle radalle, tiuskin ja hosuin, sutta ja sekundaa tuli. Reklamaatiota odotellessa. Piti odotella kaupassa sateensuojassa bussia, mutta sitten aloin miettiä, että näytänkö jotenkin dorkalta tonottaessani siinä ja lähdin seisomaan jäätävään vesisateeseen.

Vasta tiistai, voi perse. Saisikohan lääkärintodistuksen missä todetaan, ettei minua saa laskea kämpästä ulos yhtenä viikkona joka kuukausi...

Tänään iltapaskassa oli artikkeli, joka sai minut hieman hymähtämään. Siinä kerrottiin, miten masennus on niin salakavala, että sitä voi sairastaa tietämättään! Tuo väite tuntuu aika typerältä. Hyvin monia sairauksia voi sairastaa tietämättään, mutta en oikein usko että masennus on yksi niistä.

No, nyt keitän mukillisen teetä ja alan suunnittelemaan halloweenkoristeita.