Helvetti miten ärsyttää kun joku alkaa vaahtoamaan, että miten ärsyttävää on, että kaikki aina vaan räpläävät kännyköitä, kun pitäisi tavata kasvotusten tai jutella edes puhelimessa. Mutta onko pakko jos ei tahdo?

Olen ihan tyytyväinen sosiaaliseen elämääni lähinnä WhatsAppin ansiosta. Ja tätä ennen, tai miksei nyttenkin, tekstarit palvelivat aivan mainosti. Kännykkä on myös siitä mahtava kapine, että minun ei ole mikään pakko vastata yhtään kenenkään yhtään mihinkään ellei satu huvittamaan. Aina ei huvita.

Kännykkä myös pelastaa päivittäin kiusallisilta ja hermoille käyviltä tilanteilta, varsinkin joukkoliikenteessä. Napit korviin ja ruutu nenän eteen niin ei tarvitse kuunnella tai katsella idiootteja. 

Voin olla sosiaalinen, mutta omilla ehdoillani ja silloin kun minulle sopii, eli silloin kun olen hyvällä tuulella ja jaksan sosiaalisia kontakteja muihin ihmisiin. Turha kuvitellakaan, että väännän naamani tekohymyyn ja latelen latteuksia jos ei vittuakaan kiinnosta. Jos olen totaalisen kyrpiintynyt koko ympäröivään maailmaan, en jaksa jutella kenenkään kanssa ja haluan olla rauhassa, niin silloin olen sitä. En välttämättä heti vastaa soittoihin tai viesteihin ja julkisilla paikoilla yritän vältellä kaikenlaista keskustelua katsekontakteista puhumattakaan. Antakaa minun olla välillä epäsosiaalinen jos haluan!